Trauma- ja kriisipsykoterapia

Traumapsykoterapialla hoidetaan pitkään jatkuneen traumatisoitumisen seurauksia. Taustalla voi olla esimerkiksi pitkään jatkuneet turvattomat olosuhteet lapsuudessa ja nuoruudessa, kuten toistuva fyysiselle tai henkiselle lähisuhdeväkivallalle altistuminen tai läheisten ihmisten ennakoimaton ja vaihteleva käyttäytyminen. Pitkäkestoinen traumatisoituminen saattaa ilmetä monenlaisena oireiluna, kuten vaikeutena selvitä omien tunteiden kanssa, toistuvina haasteina toimia ihmissuhteissa ja ahdistusoireiluna. Henkilöllä voi olla myös dissosiaatiohäiriö tai jokin persoonallisuushäiriö. Turvallinen ja riittävän pitkäkestoinen terapiasuhde korjaa parhaimmillaan kiintymyssuhdevaurioita, eheyttää minäkuvaa ja identiteettiä. Asiakas voi myös oppia terapiassa omahoitokeinoja selvitäkseen traumaperäisten oireidensa kanssa.

Joskus terapiaa tarvitaan myös yksittäisen traumaattisen kokemuksen jälkeen. Tällöin hoitoon hakeutumisen syynä on usein traumaperäinen stressihäiriö. Traumaperäisessä stressihäiriössä henkilö kärsii mieleen palautuvista traumatapahtuman takaumista ja muistikuvista sekä tapahtumasta muistuttavista painajaisunista. Henkilö on ylivireä ja hän välttelee tapahtumasta muistuttavia paikkoja ja tilanteita. Oireet ilmaantuvat kuuden kuukauden sisällä traumaattisesta tapahtumasta. Yksittäinen traumaattinen tapahtuma voi olla esimerkiksi läheisen itsemurha, vakava onnettomuus tai väkivallan uhriksi joutuminen.

Kriisiterapiaan hakeudutaan tilanteessa, jossa ihmisen omat selviytymiskeinot ovat väliaikaisesti riittämättömät. Traumaattinen avioero, läheisen kuolema, omaisen fyysinen tai psyykkinen sairastuminen voivat olla syitä hakeutua kriisiterapiaan. Ammattilaisen puoleen kääntymiseen voi vaikuttaa se, että henkilö on jäänyt tilanteessa liian yksin, ilman riittävää sosiaalista tukea.  Kriisiterapia on yleensä lyhytkestoista.

Lisätietoa: